Tukikohta ry:n Anssi Holappa
puhuu kohtaamisen merkityksestä

 

Anssi Holappa on kokemusasiantuntija, lähihoitaja, kolmen lapsen isä ja sanojensa mukaan “entinen umpirosvo”. Anssin tarinan taustalta löytyy vaikeita kokemuksia, rikoksia ja vankilaan joutuminen, jotka Anssi on onnistunut kääntämään voimavarakseen. Anssi hyödyntää taustaansa nykyisessä työssään päihteitä käyttävien nuorten kohtaamispaikassa. Hän painottaa kohtaamisen ja kokonaisvaltaisen avun merkitystä vaikeissa elämäntilanteissa olevien asiakkaiden kanssa tehtävässä työssä.

 

kuva: Anssin kotialbumi

Anssin tie nykyiseen pisteeseen ei ole ollut helppo.

– Vanhempani olivat alkoholisteja. Omaksuin jo varhain vääristyneet ajatusmallit ja ajatuksen siitä, että rikosten tekeminen on normaalia. Rikollisen identiteetti kasvoi minuun kiinni.

Anssi kasvoi sijaishuollossa ja kotiutui lastensuojelulaitoksesta siskonsa luokse 17-vuotiaana. Pari vuotta meni hyvin, mutta isoveljen kuolemasta alkoi jyrkkä alamäki. Anssi tuli nuorena isäksi ja kävi töissä, mutta teki samalla rikoksia ja joutui lopulta vankilaan. Anssi pidätettiin vuonna 2017 ja hän sai seitsemän vuoden tuomion törkeästä huumausainerikoksesta.

Anssi istui vankeustuomiostaan puolet, osan korkean turvallisuusluokituksen vankilassa Riihimäellä ja osan Sörnäisten vankilassa. Riihimäkeä Anssi kuvaa eräänlaisena käännekohtana elämässään. Hän kertoo syytelleensä aluksi muita tuomiostaan ja olleensa katkera ja kostonhimoinen. Ajattelutavan muutos alkoi siitä, kun vanhemmat vangit herättelivät Anssia kehottamalla katsomaan muiden syyttelyn sijaan peiliin. Anssi alkoi hiljalleen ymmärtää, että kostaminen johtaisi vain takaisin vankilaan.

Vaikeuksien keskellä Anssin motivaatiota muutokseen vahvisti tieto siitä, että hän oli tulossa jälleen isäksi. Anssi halusi olla tiiviisti mukana nuorimman lapsensa elämässä ja päätti, että ylisukupolvisuuden kierteen olisi aika katketa hänen kohdallaan. Alkoi uuden identiteetin rakentaminen, joka Anssin mukaan on vaatinut paljon työtä ja jatkuu edelleen.

Päästessään koevapauteen maaliskuussa 2020 Anssi alkoi rakentaa elämäänsä uudelleen. Hän erosi puolisostaan ja työskenteli vankilasta vapautuneiden nuorten parissa. Sosiaaliala ei kuitenkaan vielä tällöin ollut suunnitelmissa, vaan Anssi aikoi palata aiempaan työhönsä keittiösuunnittelijana. Hän saikin töitä kodinkoneliikkeestä, mutta menetti työpaikkansa, kun työnantaja sai tietää hänen vankeustuomiostaan. Edellisenä päivänä Anssi oli saanut positiivista palautetta hyvin hoidetusta työstä, seuraavana hänet irtisanottiin, koska työnantaja koki Anssin taustan vaikuttavan hänen luotettavuuteensa.

Tyhjän päälle jäätyään Anssi alkoi pohtia uutta suuntaa työuralleen. Hän otti yhteyttä kokemusasiantuntijakoulutusten vetäjään ja lähti mukaan Irti rikoksista Ry:n toimintaan. Anssi kävi Mini-Keijo- sekä KAP-Vantaan kokemusasiantuntijakoulutukset ja toimi Diakonissalaitoksen Kyvyt-hankkeessa sekä korvaushoidonyksikössä naapurustotyössä. Hän kävi myös kokemusasiantuntijana puhumassa kokemuksistaan ja kohtaamisen merkityksestä.

Anssia kannustettiin ammatillista ja valmentavaa koulutusta tarjoavassa STEP- koulutuksessa hakeutumaan lähihoitajan opintoihin. Aiempaan työhistoriaan kuului erilaisia töitä ravintola-alalla, baareissa, portsarina, keittiösuunnittelijana ja trukkikuskina, eikä lähihoitajan ura ollut aiemmin käynyt Anssin mielessä. Hän päätti kuitenkin tarttua haasteeseen ja lähti opiskelemaan lähihoitajaksi oppisopimuskoulutuksessa, johon paikka löytyi Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen asunnottomuuden ehkäisyhankkeesta.

Anssi valmistui päihde- ja mielenterveystyöhön erikoistuneeksi lähihoitajaksi marraskuussa 2023. Hän työllistyi Tukikohta Ry:lle hanketyöntekijäksi ja työskentelee tällä hetkellä Nuorten tukikohta -hankkeessa, joka on matalan kynnyksen anonyymi kohtaamispaikka 18–25 vuotiaille päihteitä käyttäville nuorille. Anssi on päättänyt olla avoin taustastaan ja hyödyntää sitä työssään. Kokemus auttaa samaistumaan ja tuo työhön empatiaa. Joskus pelkkä katse voi Anssin mukaan riittää rakentamaan yhteisymmärrystä asiakkaan kanssa.

Anssi korostaa, kuinka suuri merkitys on sillä, miten asiakkaista puhutaan ja kuinka heihin palveluissa suhtaudutaan. Anssi toivoisi, että yhteiskunnassa ymmärrettäisiin nykyistä paremmin päihderiippuvuutta sairautena sen sijaan, että sitä pidetään yksilön omana valintana. Anssi kuvaa, kuinka päihdeongelmista kärsiviin ihmisiin kohdistuvat ennakkoluulot ovat näkyneet esimerkiksi naapurustotyössä niin, että palveluita on asuinalueella vastustettu, vaikka niistä ei olisi aiheutunut minkäänlaista häiriötä ympäristölle.

Anssi puhuu stigmoista, joista eroon pääseminen on vaikeaa. Hänellä on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka torjuva palvelujärjestelmä voi olla.

– Suomessa on sellainen mentaliteetti, että jos munaat, kannat ristin yksin loppuun asti. Kun vankilasta vapautumisen jälkeen itse olin vaarassa jäädä asunnottomaksi, yritin turhaan saada asunnon hankintaan apua sosiaalitoimesta. Luin myöhemmin itseäni koskevia asiakaskirjauksia, joista kuvastui turhautunut asenne siihen, että taas se soittaa. Ymmärrän, että on myös ammattilaisille raskasta, kun sama asiakas työllistää uudelleen ja uudelleen. Tämä ei kuitenkaan koskaan saisi näkyä suhtautumisessa asiakkaaseen.

Anssilla on toisaalta myös positiivisia kokemuksia avun saamisesta.

– On myös ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan ylös suosta, jos olet valmis ottamaan apua vastaan. Anssi kertoo saaneensa apua omalta lähipiiriltään asunnottomuusuhan alla ja nostaa esiin STEP-koulutuksen opettajan Aija Seppäsen, jolle antaa kiitosta siitä, että tämä kannusti lähihoitajaopintoihin ja auttoi Anssia uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa suoriutua opinnoista.

Ammattilaisena Anssi pitää kohtaamisen teemaa tärkeänä. Hän kuvaa, kuinka pienillä positiivisilla eleillä voidaan rakentaa luottamuksellista asiakassuhdetta ja saada asiakkaita sitoutumaan palveluihin. Hän mainitsee esimerkkinä asiakkaan, joka jättää kolme kertaa tulematta sovittuun tapaamiseen. Neljännellä kerralla asiakas laittaa viestin, jossa peruu tapaamisen. Tällöin tulee Anssin mukaan muista antaa asiakkaalle kiitosta siitä, että tämä on ottanut yhteyttä ja ilmoittanut, ettei pääse tulemaan. Näin ovi on auki sitten kun asiakas on itse valmis ottamaan apua vastaan.

Anssi painottaa myös lupausten pitämisen tärkeyttä työskenneltäessä sellaisten asiakkaiden kanssa, joilla on luottamuspulaa viranomaisia kohtaan.

– Asiakkailla on usein laitostaustaa ja kokemuksia siitä, kuinka luottamus on viranomaisten toimesta toistuvasti petetty. Tämän vuoksi on tärkeää, että jos asiakkaalle luvataan soittaa huomenna, niin hänelle soitetaan, eikä selitellä, etten ehtinyt, kun oli kiirettä.

Anssin nykyisessä työssä asiakkaiden kohtaamisen ja kunnioittamiseen pyritään kiinnittämään huomiota.

– Meillä ei pakkoraitisteta ketään eikä luoda asiakkaasta raportteja, vaan tehdään monenlaisia asioita, kuten savitöitä, elokuvissa käymistä; pieniä asioita, joiden kautta ihminen pääsee hetkeksi pois päihdemaailmasta. Jokainen ihminen kohdataan tasavertaisena. Toimimme eräänlaisena ponnahduslautana; meillä käyminen voi herätellä ihmisen miettimään omaa tilannettaan.

Anssi mainitsee onnistumisiksi työssään esimerkiksi asiakkaat, joissa on herännyt toiveita muutoksesta tai tavoitteita työllistymisestä. Anssi liputtaa kokonaisvaltaisen auttamisen puolesta ja kritisoi sitä, kuinka asiakkaita pallotellaan palveluissa paikasta toiseen.

– Toivoisin, että sote-palveluissa vedettäisiin yhtä köyttä asiakkaiden auttamiseksi sen sijaan, että heitä ohjataan aina eteenpäin. Siihen, että asioiden hoitamisen eteen joudutaan soittelemaan ympäriinsä, kuluu myös turhia resursseja.

Anssin oma työote kuvautuu konkreettisena asiakkaan vierellä kulkemisena. Hän auttaa ottamaan yhteyttä oikeisiin viranomaisiin ja lähtee tarvittaessa saattamaan asiakasta eri palveluihin, kuten katkaisuhoitoon. Hän kertoo toimineensa toisinaan eräänlaisena kulttuuritulkkina esimerkiksi tilanteissa, joissa asiakas hermostuu palaverissa koska ei löydä keinoja sanottaa tunteitaan tai tarvitsee apua viranomaiskielen ymmärtämiseen ja lomakkeiden täyttämiseen.

Anssi haaveilee tulevaisuudessa korkeakouluopinnoista. Lähihoitajan opintoja pohtivia hän kannustaa hakemaan opintoihin, vaikka omat mahdollisuudet ja kyky suoriutua opinnoista epäilyttäisivät.

– Nykyään opintoja muokataan erilaisten oppijoiden tarpeisiin ja opintoja on mahdollista toteuttaa esimerkiksi  erilaisten työpajojen avulla. Koulutusta arvostetaan ja se on usein työpaikkoihin välttämättömyys, vaikka muuten olisi kuinka hyvä tyyppi. Kannattaa olla rohkea ja seurata unelmiaan!

 

Anssin löydät Instagramista @lahihoitaja_holappa.

Nuorten Tukikohta -hankkeesta voit lukea lisää Tukikohta Ry:n sivuilta osoitteesta https://tukikohta.org/palvelut/nuorten-tukikohta-hanke/.