Sosionomi Jenny auttaa nuoria pilke silmäkulmassa

Jenny on sosionomi, äiti ja sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaaja. Hänen unelmansa on yhdistää molemmat koulutuksensa voidakseen auttaa nuoria entistä paremmin. Työssään vastaanottoyksikössä hän kohtaa vaikeista tilanteista tulleet nuoret empaattisesti ja pilke silmäkulmassa. 

Kuva: Jennyn kotialbumi

Jenny työskentelee ohjaajana lastensuojelun vastaanottoyksikössä. Hänen tehtäviinsä kuuluu mm. tukea nuorten normaalin arjen sujumista ja osallistua verkostoyhteistyöhön, nuoren tarpeista riippuen. Nuoren tarvitsema tuki voi vaihdella paljon riippuen hänen ongelmistaan ja taustoistaan. 

– Usein meille tulevat nuoret ovat täällä korkeintaan 30 päivää. Näiden 30 päivän aikana meidän pitäisi kirjoittaa arviointijaksosta yhteenveto. Arviointijaksoa määrittävät jokaiselle lapselle asetetut yksilölliset tavoitteet ja arvioiva kuntoutustyö. Jakson aikana arvioidaan, onko lapsi välittömässä vaarassa, selvitetään lapsen perustarpeet ja tutkitaan perheen olosuhteet. 

Jenny on koulutukseltaan sosionomi. Hän on aloittanut ylemmän AMK-tutkinnon suorittamisen, mutta ei ole vielä valmistunut. Jenny aikoo suorittaa opinnot loppuun, kun lapset ovat isompia ja hänellä on enemmän aikaa ja voimia; opinnoista puuttuu enää lopputyö. Jenny on työskennellyt neljä vuotta nykyisellä työpaikallaan ja ennen tätä neljä vuotta perhekodissa. Välillä hän on työskennellyt myös päihdeyksikössä. 

– Työssämme jatkokouluttaudumme jatkuvasti erilaisiin aiheisiin. Olemme saaneet koulutusta muun muassa dialektisessä käyttäytymisterapiassa, motivoivassa keskustelussa, terapeuttisissa menetelmissä, ensiavussa, hallitussa fyysisessä rajoittamisessa ja päihdetyössä. 

Jenny on aiemmin kouluttautunut myös sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaajaksi. Edellisessä työpaikassaan hän kävi nuoren kanssa kanssa tallilla osana sosiaalipedagogista hevostoimintaa. Hänen unelmansa on yhdistää molemmat koulutuksensa ja siten auttaa tulevaisuudessa useampia lapsia ja nuoria. 

– Kun opiskelin sosiaalipedagogista hevostoimintaa, se ei vielä ollut kovin suosittua, mutta nyt monet tarjoavat sitä palveluna. Tutkimukset osoittavat, että sosiaalipedagogisen hevostoiminnan avulla on saatu hyviä tuloksia. 

Ennen sosionomiopintoja Jenny opiskeli hevostenhoitajaksi.  

– Koulussa meillä oli huono kuraattori, joka yritti kaivaa esiin ongelmia, joita minulla ei ollut. 

Jenny oli vanhempi kuin muut koulussa opiskelevat ja huomasi pian käyttävänsä suuren osan ajastaan auttaakseen nuorempia opiskelijoita. 

– Vain pieni osa meistä valmistui, mutta autoin monia heistä. Ymmärsin, että hevoset selviävät, mutta nämä nuoret tarvitsevat apua, ja päätin siksi ryhtyä sosionomiksi. 

Jenny hakeutui sosionomiopintoihin ajatuksenaan tulla koulukuraattoriksi. Suorittaessaan harjoittelunsa perhekodissa hän huomasi pitävänsä siellä työskentelystä. 

– Kun valmistuin sosionomiksi, hain työtä kaikkialta. Sain työn perhekodista, kun perhekodin äiti sattui löytämään CV:ni ja otti minuun yhteyttä. 

Nykyään Jenny työskentelee kiireellisesti sijoitettujen lasten vastaanottokodissa. Hän on taitava kohtaamaan nuoria pirskahtelevalla persoonallaan, kuunnellen ja pilke silmäkulmassa. 

– Työssäni parasta on ehdottomasti merkityksellisyys. Vaikka emme näe lopputulosta, tiedän, että sillä mitä teen, on merkitystä. 

Jennyn mukaan työssä auttaa nuorten lisäksi jaksamaan hyvä työyhteisö ja kollegoiden antama palaute. 

– Meillä on hyvä, mahtava tiimi. Meillä on avoin keskustelukulttuuri, jossa ei mietitä asioita yksin, vaan kysytään ja keskustellaan yhdessä. Reflektoimme asioita yhdessä. Jos tilanne on ollut vaikea, voimme istua yhdessä ja käydä tilannetta läpi. Kyse on toisen työn kunnioittamisesta. 

Jenny kertoo tutustuneensa nykyiseen työpaikkaansa jo opiskeluaikoina vieraillessaan yksikössä. Lastensuojelulaitoksilla voi usein olla huono maine. 

– Kun laitoksessa on töissä, asian näkee eri tavalla. Ymmärtää, miten homma toimii. Asiat  riippuvat paljon nuorista itsestään, millaisia ongelmia heillä on ja millaista apua he tarvitsevat. 

Sosionomina ja lastensuojelun ohjaajana Jennyn työ on tärkeää, ja hänen tarjoamansa tuki auttaa monia nuoria:

– Saamme paljon positiivista palautetta vanhemmilta ja sosiaalityöntekijöiltä. Työssäni tärkeintä on, että nuorilla on hyvä olla, että he tuntevat olonsa turvalliseksi ja voivat puhua kanssamme. On tärkeää, että heillä on aikuisia, joihin he voivat luottaa ja paikka, jossa olla ilman pelkoa. Emme ratkaise ongelmia, vaan pyrimme arvioimaan tilanteita mahdollisimman hyvin, jotta he saavat parhaan mahdollisen jatkopolun. Tavoitteenamme on varmistaa, että heillä on mahdollisimman hyvä tilanne huomioiden heidän ympäristönsä ja olosuhteensa. 

Lastensuojelulaitoksessa työskenteleville haasteita tuovat muun muassa vaikeat asiakastilanteet, nuorten traumojen kohtaaminen, lainsäädännön rajoitukset, ja toisinaan vaikeudet nuorten kanssa kommunikoinnissa tai heidän tavoittamisessaan. Lisäksi työssä korostuu tarve tarjota jokaiselle nuorelle yksilöllistä ja kokonaisvaltaista tukea heidän tarpeidensa mukaisesti. 

– Kaikkein vaikeinta on, jos emme saa yhteyttä nuoreen lainkaan. Lainsäädäntö on sellainen kuin se on, ja välillä on vaikeaa pitää nuoret turvassa itseltään.