Sosiaalityöntekijä Rosa: "Tässä työssä pitää olla ihminen ihmiselle"

Rosa Nyström on suurella sydämellä työtään tekevä sosiaalityöntekijä, jonka välittäminen näkyy työn jäljessä ja rohkeudessa puuttua epäkohtiin. Rosalla on laaja kokemus sosiaalityön eri kentiltä. Hän puhuu asiakkaan kohtaamisen tärkeydestä ja painottaa työyhteisön ja johtajuuden merkitystä kuormittavassa työssä toimittaessa.  

Kuva: Rosan kotialbumi

Tällä hetkellä Rosa toimii terveyssosiaalityössä sosiaalityöntekijänä ja kertoo viihtyvänsä työssään. Ennen nykyistä työtään Rosa toimi useita vuosia lastensuojelun sosiaalityöntekijänä. Rosan pisin työkokemus on lastensuojelun avohuollosta, minkä jälkeen hän työskenteli jälkihuollon sosiaalityössä. Hänellä on kokemusta myös perhe- ja aikuissosiaalityöstä. Lastensuojelutyötä Rosa kuvaa merkittävänä oppimiskokemuksena.

– Lastensuojelu oli aikamoinen koulu, jossa oppi todella paljon. Ei ole asiaa, josta en nykyään uskaltaisi puhua tai kysyä asiakkaalta. Kun lastensuojelusta lähtee pois, huomaa jälkeenpäin työn raskauden. Työ on tärkeää ja sen imu on kova, mutta siinä on vaikeaa rajata työtä ja vapaa-aikaansa.

Uteliaisuus sai Rosan vaihtamaan lastensuojelutyöt uusiin tehtäviin.  Hän on pitkän työuransa aikana kerännyt niin hyviä kuin huonojakin kokemuksia sosiaalialan työpaikoilta. Rosan mielestä työpaikasta kertoo paljon se, kuinka usein arvot nostetaan keskusteluun tai tehdäänkö näin lainkaan. Merkitystä on Rosan mukaan myös työyhteisössä käytävän keskustelun moniäänisyydellä ja erityisesti sillä, hyväksytäänkö eriäviä mielipiteitä.

– On tärkeää puhua asioista avoimesti. Esimerkkinä keskustelua työyhteisössä vaativista asioista voidaan mainita tällä hetkellä  tapetilla oleva terveyssosiaalityön epävarma jatko, jonka kanssa työntekijöiden ei tulisi jäädä yksin.

Rosan kokemukset kaikista työyhteisöistä eivät ole olleet positiivisia. Huonoon työkokemukseen ovat vaikuttaneet negatiivinen työilmapiiri ja se, ettei työympäristö ole mahdollistanut työn tekemistä eettisesti. 

– En siedä yhtään epätasa-arvoisuutta. Työpaikan vaihtoon on vaikuttanut kokemus siitä, etten ole voinut tehdä oman ammattietikkani mukaista tai asiakkaan puolella olevaa työtä. Olen vaihtanut työpaikkaa, jos olen kokenut, ettei muutosyrityksistäni huolimatta työtä ei tehdä lainmukaisesti tai eettisesti. Olen esimerkiksi kuullut, kun asiakkaista puhutaan rumasti selän takana ja joutunut tekemään epäkohtailmoituksia.  

Rosa peräänkuuluttaa organisaatioilta työntekijän puolella olemista. Organisaatioiden ja johdon tulisi olla oikeasti kiinnostuneita työntekijöistään.  Rosaa surettaa se, ettei henkilöstön pysyvyyteen aina panosteta. Vaikka hyvä rekrytointi ja perehdytys ovat tärkeitä, myös pidempiaikaisista työntekijöistä tulisi huolehtia. Rosa huomauttaa, että organisaation tahtotila välittyy esihenkilöiden kautta työntekijöille. 

– Työnantajien tulisi panostaa nykyistä enemmän työhyvinvointiin. Esimerkiksi lastensuojelussa ei ollut ollenkaan yksilötyönohjausmahdollisuutta, vaikka monet sosiaalityöntekijät toivoivat sitä oman jaksamisensa tueksi. Nykyisellä työpaikallani työntekijöille tarjotaan tarvittaessa defusingia, eli välitöntä psyykkistä apua raskaan tapahtuman jälkeen. Kokiessani lastensuojelutyössä väkivaltaa, sain viikko tapahtuneenjälkeen debriefingiä, kun itse vaadin sitä, vaikka tukea pitäisi saada jo samassa työvuorossa, jossa tilanne on tapahtunut.  

Työssä tärkeinä pitämistään asioista Rosa nostaa esiin sen, että työtä tulisi voida tehdä omalla persoonallaan. Tärkeää on aito työyhteisö, jossa  työkavereilla on samanlainen arvopohja, mikä myös näkyy heidän tavassaan tehdä työtään.  Lisäksi ammattitaitoa tulisi ehtiä pitämään yllä koulutuksilla. Rosa arvostaa myös hyvää johtamista. 

– Hyvällä johtajalla on paitsi substanssiosaamista, myös osaamista henkilöstöjohtamisesta. Täytyy olla rohkeutta puuttua epäkohtiin ja tehdä vaikuttavuustyötä.

Rosaa huolestuttaa yhteiskunnan tämänhetkinen suuntaus, jossa ajaudutaan koko ajan mekaanisempaan ihmiskäsitykseen ja tukeudutaan koviin arvoihin. Rosan mukaan työstä puuttuu nykyään usein lempeys ja ihmisläheisyys. Hän nostaa esiin rakenteellisen sosiaalityön tärkeyden yhteiskunnassa; sosiaalityöntekijän tehtäviin kuuluu taistella niiden puolesta, jotka eivät itse voi sitä tehdä.  

– Sosiaalityön ydintä on mielestäni auttaminen, vuorovaikutus ja asiakkaan ja potilaan edun ajaminen. Nykyään ajatellaan usein, että pitäisi kovettaa itseään. Tietenkin viranomaisella on oma roolinsa,
mutta erityisesti tässä työssä pitäisi olla ihminen ihmiselle. 

Rosa kokee itselleen tärkeäksi myös sen, että työ tuntuu merkitykselliseltä. Aiemmissa työpaikoissa merkityksellisyyttä on joskus pitänyt kaivaa esiin.  

– Esimerkiksi lastensuojelussa työn imu on kova ja kun onnistuu, onnistuminen on todella iso, koska
se voi pelastaa lapsen elämän. Toisaalta positiivista palautetta ei työssä usein saanut. 

Rosa nostaa esille työyhteisön tärkeyden erityisesti kuormittavassa asiakastyössä, jossa palautteen saaminen ei ole välitöntä tai sitä saa harvoin,  eikä työnsä vaikuttavuutta ei aina näe heti. Rosa kokee,
että hänen nykyisessä terveyssosiaalityön työssään potilaat ovat kiitollisia avusta ja hyötyvät usein jopa yhdestä tapaamisesta. 

– Tänäänkin on oikeasti mahdollisuus auttaa ihmisiä.

Kun Rosalta kysyy, mikä saa hänet lähtemään aamulla innostuneena töihin, hän kertoo viihtyvänsä hyvin nykyisessä työssään. Rosa arvostaa työkavereitaan ja esihenkilöään ja nostaa esiin myös tunteen työn hallinnasta. 

– On olo, että hallitsen työmäärääni. Ei ole niin kiire, ettei ajatustyötä ehtisi tehdä. Joissakin töissä ajatustyö
valuu vapaa-ajalle, koska sitä ei ehdi työpäivän aikana tekemään. Tällöin ei palaudu. 

Rosa puhuu myös onnistuneen rekrytointiprosessin tärkeydestä. Hänen mielestään hyviä työntekijöitä löytää panostamalla rekrytointiin ja työpaikkailmoitukseen.  

– Se, että haetaan monta työntekijää moneen yksikköön samaan aikaan, ei herätä yhtään kiinnostusta. Ymmärrän, että se on tehokasta rekrytointia, mutta henkilökohtaisesti minua ei puhuttele se, että minulle soittaa rekrytoinnista vastaava henkilö, jolla ei ole tarkempaa tietoa itse työstä tai koko alasta. Haluan tietää, minne haen, millaisia työ ja työyhteisö yksikössä ovat. 

Rosa tuo esiin, kuinka työpaikkailmoituksella voi helposti erottautua joukosta. Kiinnostavat työpaikkailmoitukset ovat persoonallisia ja palkan tulisi olla selkeästi näkyvillä. Rosa kertoo jättävänsä väliin työpaikkailmoitukset, joissa palkkaa ei kerrota. Koska sosiaalityöntekijöiden palkkaerot ovat pieniä, voi myös työsuhde-eduilla erottautua joukosta. Erityisesti laajempi työterveys ja oma työhuone ovat Rosan mukaan isoja etuja, joilla voidaan helposti houkutella ammattilaisia töihin. Joustavuudesta kannattaa myös mainita. Etusijalle menee työpaikat, jossa on etätyömahdollisuus tai joustavat työajat. 

– Haen mieluummin työpaikkaan, jossa työpaikkailmoituksessa mainitaan, että on avattu uusia virkoja, kuin sellaiseen, jonne on usein haku auki ja huomaa, että vaihtuvuus on suurta. 

Rosa toteaa, että myös työhaastatteluun täytyy panostaa. Hän kertoo käyneensä jopa työhaastattelussa, jossa hänelle on jätetty kertomatta osa työtehtävistä ja kaunisteltu asiakasmääriä. 

– Ei pidä kaunistella asioita, vaan ne pitäisi uskaltaa kertoa suoraan. 

Hyvään kokemukseen työhaastattelussa on vaikuttanut esimerkiksi se, että esihenkilön lisäksi mukana on ollut työntekijä, joka voi kertoa käytännön työstä. 

– Olisi myös hyvä, jos työnhakijat voisivat jutella työntekijöiden kanssa, jotka aidosti suosittelevat työpaikkaa. 

Rosa kannustaa kokeilemaan eri työpaikkoja. Alan opiskelijoita, joille ajatus asiakastyöstä tai lastensuojelusta tuntuu vieraalta, Rosa rohkaisee kertomalla, että lastensuojelutyössä oppii paljon ja voi kehittää omaa ammattitaitoaan. Monipuolinen työkokemus opettaa, eikä ikinä lopulta voi tiedä, mistä lopulta löytää oman juttunsa. Rosa kannustaa vaihtamaan rohkeasti työpaikkaa, jos työ ei tunnu hyvältä.  

– Ei kannata jäädä työhön ja työyhteisöön, jossa ei viihdy, sillä työ on iso osa elämää ja arkea. Pitää uskoa siihen, että sote-alalta löytyy hyviä työpaikkoja!