Iso-Britanniassa opiskellut psykoterapeutti Nea Thorne:

"Kielimuuri voi olla este, mutta myös mahdollistaja"

Helsinkiläislähtöinen Nea Thorne on Iso-Britanniassa opiskellut ja työskennellyt psykologi ja psykoterapeutti, joka puhuu ymmärretyksi tulemisen merkityksestä ja peräänkuuluttaa terapeuttien moninaisuutta. Nea kertoo oman terapian olleen käännekohta, joka lopulta ohjasi hänen ammatillista uraansa.

 

,

Nea koiransa Gismon kanssa Espanjassa. Kuva: Nean kotialbumi

Nea kuvaa ajautumistaan psykologian pariin "onnekkaana sattumana". Psykologian opiskelu ei ollut hänelle kouluaikoina selkeä tavoite eikä polku akateemisiin opintoihin itsestäänselvyys. Nea kertoo, ettei ollut erityisen hyvä koulussa. Lukihäiriö vaikeutti opiskelua, eikä Nea päässyt peruskoulun jälkeen jatko-opintoihin.

– Lukiopaikan sain lopulta, kun isäni soitti erääseen itähelsinkiläiseen lukioon anellen, että ottakaa tuo lapsi sinne.

Lukihäiriö vaikeutti erityisesti kielten oppimista ja Nea kertoo olleensa huono englannissa. Aloitettuaan lukion hän halusi parantaa kielitaitoaan ja lähti siksi lukion ensimmäisen vuoden jälkeen vaihto-oppilaaksi Iso-Britannian Birminghamiin. Hän aloitti opinnot paikallisessa lukiossa ja ajautui siellä psykologian kursseille lähinnä sattumalta.

– Briteissä lukiossa valittiin vain muutama aine, sillä oppilaita ohjataan siellä jo nuoresta saakka suuntautumaan tietylle alalle. Suomessa en ollut lukiossa erityisen kiinnostunut psykologiasta. Koska olin kuitenkin saanut yhdestä pakollisesta psykologian kurssista hyvän arvosanan lähinnä koulussa hyvin pärjänneen siskoni avun ansiosta, minua kannustettiin valitsemaan se yhdeksi opiskeltavista aineista.

Opintojen alku vieraassa maassa oli Nealle vaikea. Yksinäisyys ja ulkopuolisuuden tunne vaivasivat ja opiskelu vieraalla kielellä oli aluksi haastavaa. Kieli vaikeutti myös sosiaalisia tilanteita ja pakotti Nean rakentamaan identiteettiään uudelleen.

– Monet arjen tilanteet olivat silkkaa selviytymistä. Suomessa olin ollut kova vitsailemaan, nyt vahvaa murretta puhuvat paikalliset olivat huvittuneita, kun puhuin kuin kuninkaalliset muodollisella kouluenglannillani. Jopa tilaaminen ravintolassa oli alkuun suuri haaste.

Toisaalta opiskelu ja vieraassa kulttuurissa eläminen tarjosivat myös onnistumisen elämyksiä ja vahvistivat Nean itseluottamusta.

– Huomasin, että englantini oli paremmalla tasolla kuin olin kuvitellut. Pärjäsin opinnoissa ja aloin saada hyviä arvosanoja kokeista, joita edes kaikki paikalliset eivät läpäisseet. Tutustuin muihin vaihto-oppilaisiin ja oli todella antoisaa saada nuorena ihmisenä vapaasti rakentaa itseni näköistä elämää ja kokea uusia asioita ilman, että kukaan oli varoittelemassa tai estelemässä.

Birminghamissa vietetty vuosi herätti Neassa palon psykologiaan. Merkittävinä tekijöinä hän näkee lisääntyneen itsetuntemuksen ja ymmärryksen, jota psykologian opiskelu hänelle tarjosi mielen maailmasta.

– Olen ollut nuorena masentunut ja minun oli vielä tuolloin vaikea ymmärtää, miksi olin usein vihainen ja sisaruksiani tunteikkaampi. Suomalaisessa kulttuurissa ei tyypillisesti käsitellä juurikaan tunteita, enkä ennen opintoja ymmärtänyt masennusta tai osannut sanoittaa tilannettani.

Opiskelu auttoi Neaa saamaan nimiä kokemuksilleen ja lisäsi ymmärrystä siitä, että vaikeat hetket kuuluvat elämään. Nean opintoja ohjasi halu oppia lisää sekä itsestään että muista. Hän kertoo huomanneensa, että halu samanaikaisesti auttaa muita ja ymmärtää itseään ohjaa monen psykologiksi hakeutuvan alavalintaa. Vaihto-opintojen aikana syntyi myös haave lukion jälkeisestä jatko-opiskelusta ulkomailla.

Suoritettuaan lukion loppuun Suomessa Nea piti välivuoden, jonka jälkeen haki opiskelemaan Skotlantiin ja sai opiskelupaikan Edinburghin yliopiston psykologian koulutusohjelmasta. Hakuprosessin Nea kertoo olleen melko helppo. Iso-Britannian kuuluessa vielä EU:hun opiskelu Skotlannissa oli ilmaista ja opinto-ohjaajat auttoivat opiskelupaikan hakemisessa. Merkittävä tekijänä hakukohteen valinnassa oli opiskelupaikan saamisen helppous Suomeen verrattuna.

– Briteissä psykologian opiskelu ei ole yhtä suosittua kuin Suomessa. Psykologia on siellä monille nuorille aine, jota lähdetään opiskelemaan, kun ei oikein vielä tiedetä mitä halutaan tehdä isona. Psykologian opintoihin pääseminen ei ole yhtä vaikeaa kuin Suomessa.

Ennen muuttoaan Nea ei ollut koskaan käynyt Skotlannissa, mutta kertoo rakastuneensa heti uuteen kotikaupunkiinsa.

– Edinburgh on kaunis Harry Potter -henkinen kaupunki. Se on kiehtovan erilainen, mutta toisaalta skotlantilaiset ovat melko samanlaisia kuin suomalaiset, mikä helpotti sopeutumista.

Edinburghissa Nea opiskeli psykologian kandidaatin tutkinnon, johon kuului laajasti eri terapiasuuntauksiin perehtymistä. Nea kiinnostui erityisesti kliinisestä psykologiasta ja kandidaatin tutkinnon jälkeen hän jatkoi psykologian maisteriohjelmaan. Opintojen aikana hän tapasi paikallisen miehen, joka kanssa meni naimisiin ja muutti pieneen kylään Pohjois-Englannissa. Nea ei tuntenut uudessa asuipaikassa ketään eikä viihtynyt siellä. Hänen masennuksensa uusiutui.

– Olin nuorempana ajatellut elämän ja uran tikapuina, joiden päässä odottaisi onnellinen perhe-elämä, mutta se ei tuntunut toteutuvan. Koin lisäksi suorituspaineita ja alemmuudentunnetta opiskelukavereideni rinnalla. Minäkuvani oli vääristynyt ja olin jatkuvasti alakuloinen.

Masennus alkoi näkyä myös ulospäin ja Nean puoliso kannusti häntä hakemaan apua. Nea kertoo, että ajatus terapiaan menosta lähes valmiina psykologina tuntui vaikealta. Terapiaan hakeutuminen oli kuitenkin lopulta positiivinen käänne, joka ohjasi Nean elämää myös ammatillisesti.

– Terapiassa minulle tuli tunne siitä, että haluan auttaa muita samalla tavalla kuin itse olin tullut autetuksi. Siksi aloin opiskelemaan kaksoistutkintona psykoterapiaa kognitiivisen käyttäytymisterapian opintojeni rinnalla.

Vaikka oma terapia avasi ovia ja auttoi Neaa tarkastelemaan omia ajattelumallejaan, oli kokemus terapiasta vieraalla kielellä ristiriitainen.

– Toisaalta kielimuuri madalsi kynnystä hakea apua ja toi turvaa. Sen ansiosta pystyin toimimaan omilla ehdoillani. Saatoin määritellä itse, mitä halusin kertoa ja kuka halusin olla, kun terapeutti ei tuntenut kieli- tai kulttuuritaustaani. Terapeutti pystyi auttamaan minua tiettyyn pisteeseen saakka. Koin kuitenkin terapian tulleen lopulta kohtaan, jossa olisin eteenpäin päästäkseni olisin tarvinnut  terapeutin, joka olisi osannut johdatella minua syvimpiin salaisuuksiini peilaamalla ajattelutapojani omaan kulttuuriini. Vaikka englantini oli tuolloin jo sujuvaa, kielimuuri muodostui lopulta  esteeksi  terapian edistymiselle.

Ajatus kielimuurin merkityksestä terapiasuhteessa jäi kiinnostamaan Neaa niin paljon, että hän tutki aihetta opinnäytetyössään. Nea kuvaa, kuinka kieleen sisältyy tunteita ja merkityksiä, joiden tavoittaminen voi olla vaikeaa silloin, kun äidinkieli tai kulttuuritausta ei ole yhteinen.

– Kieleen pohjautuu valtavasti tunnetiloja, joiden tavoittaminen edellyttää jaettua ymmärrystä. Kieli toimii samanaikaisesti sekä muurina että mahdollistajana.

Ymmärretyksi tulemisen tunne ei Nean mukaan aina rajoitu vain kieleen. Hän puhuu samaistumisesta ja ymmärretyksi tulemisen tunteesta, jossa suuri kulttuurinen etäisyys saattaa estää kokemusta ymmärretyksi tulemisesta. 

– Olin itse terapiassa käydessäni parikymppinen, avioeroa läpi käyvä, masentunut nuori ja terapeuttini minua kymmeniä vuosia vanhempi. Kun hän lisäksi kertoi, ettei ollut koskaan itse ollut masentunut, erilaisuus muodostui lopulta kielen ohella  esteeksi ymmärretyksi tulemisen tunteelle.

Terapian toimivuuden kannalta on Nean mukaan merkityksellistä, kokeeko asiakas olevansa turvallisessa tilassa, jossa voi olla oma itsensä ja pystyy käsittelemään asioita ilman tuomituksi tulemista.

– Jos asiakas kokee, ettei tämä ihminen ihan ymmärrä minua, mutta juttelen tässä kuitenkin hänen kanssaan jotain, terapia ei ole tuloksellista. Sanon itsekin aina, etten ole kaikkien terapeutti. Asiakkaalla tulisi olla mahdollisuus vertailla terapeutteja ja valita itselleen parhaiten sopiva.

Tämä ei Nean mielestä tällä hetkellä toteudu, sillä usein asiakkaan on otettava ensimmäinen saatavilla oleva terapeutti. Nea peräänkuuluttaa terapeuttien moninaisuutta ja kyseenalaistaa sen, että terapeutit edustavat usein yksipuolisesti tiettyä ikäluokkaa, sukupuolta ja sosioekonomista taustaa. Nea nostaa esiin suomalaisen psykoterapiakoulutuksen maksullisuuden ja sen, kuinka kymmenien tuhansien eurojen hinta yksipuolistaa terapeuttien tarjontaa.

– Itse maksoin koko psykoterapeuttikoulutuksesta muutamia tuhansia euroja. Suomessa tilanne, jossa koulutus on hinnan takia harvojen saatavilla, on sietämätön. Psykoterapeuttien tarve on suuri, ja terapeuteilla tulee olla erilaisia taustoja ja lähestymistapoja. 

Nea näkee terapian tärkeimpänä osana rakentaa suhteen, jossa asiakas tulee hyväksytyksi ilman ehtoja. Nea painottaa, ettei terapeutin ja asiakkaan tarvitse olla kaikesta samaa mieltä, mutta asiakkaan tulisi aina kokea terapia turvallisena tilana jossa voi puhua ilman pelkoa tuomituksi tulemisesta. Hän itse pyrkii madaltamaan lähestymisen kynnystä ja tekee työtä omalla persoonallaan myös ammattiroolissa toimiessaan.

– Olen halunnut olla myös terapeuttina oma itseni, ja uskon sen auttaneen monia asiakkaita lähestymään minua.

Nea teki opintojensa aikana vapaaehtoistyötä Iso-Britannian kansallisen terveysviranomaisen NHS:n mielenterveysklinikalla, johon työllistyi valmistumisensa jälkeen terapeutiksi. Asiakkaat koostuivat aluksi 16–18 vuotiaista miehistä, jotka kärsivät erilaisista vakavista mielenterveysongelmista. Sittemmin asiakaskunta laajeni kaiken ikäisiin asiakkaisiin.

– Työskennellessäni Iso-Britanniassa olin asunut maassa niin kauan, etteivät kieli tai kulttuuritausta tuntuneet itselleni vahvasti erottavilta tekijöiltä. Voi kuitenkin olla, että esimerkiksi osa miesasiakkaista koki sukupuolen takia ymmärretyksi tulemisen vaikeana, ja siksi olisi tärkeää, että terapeuteissa olisi enemmän miehiä.

Nea asui lopulta Iso-Britanniassa lähes kymmenen vuotta. Sittemmin avioliitto päättyi ja Nea muutti Espanjaan, jossa asuu tällä hetkellä koiransa Gismon kanssa. Muutettuaan hän jatkoi jonkin aikaa etäyhteyksillä terapiatyötä vanhojen asiakkaidensa kanssa, mutta ei tällä hetkellä tee yksilöterapiatyötä. Hän työskentelee samanaikaisesti kansainvälisen firman asiakaspalvelutehtävissä ja tekee freelancerina motivaatiopuhujan keikkoja työyhteisöille.

Motivaatiopuheissaan Nea kokee tärkeänä kertoa avoimesti omista vaikeista kokemuksistaan, koska on huomannut, että avoimuus murtaa muureja ja tuo ihmisiä lähemmäs toisiaan.

– Haluan rikkoa tabuja ja kerron puheissani avoimesti myös asioista, joihin liittyy häpeää. Saatan kertoa esimerkiksi avioerostani tai käyttää rohkeaakin huumoria. Se saa usein ihmiset rentoutumaan ja avautumaan omista vaikeuksistaan.

Vaikka Nea ei tällä hetkellä tee terapiatyötä, hän ei pidä ajatusta siihen palaamisesta tulevaisuudessa poissuljettuna. Suomeen palaamista hän ei tällä hetkellä suunnittele, mutta kertoo pitävänsä kaikki vaihtoehdot avoinna. Nea nauttii vapaudesta ja mahdollisuudesta asua ja työskennellä juuri siellä missä milloinkin haluaa ja vaihtaa suuntaa, jos jokin ei tunnu hyvältä. Keskustelu siitä, kuinka rohkeasti Nea heittäytyy uusiin alkuihin, saa hänet puhumaan urakeskeisestä ajatusmallista luopumisesta ja itsensä kuuntelemisesta. 

– En enää nykyään ajattele, että minun tulisi tehdä yksi työura tai toimia tietyssä ammatissa sen perusteella, mitä olen opiskellut tai tehnyt aiemmin, sillä en koe sen määrittävän minua. Esimerkiksi heti avioeron jälkeen koin ajatuksen terapiatyöstä liian vaikeana ja työskentelin eri alalla. Minulla ei ole ollut kynnystä tehdä mitä tahansa työtä. Elän vahvasti tässä hetkessä enkä katsele tulevaisuuteen tai menneisyyteen. Luotan sattumiin ja uskon, että jokaisen kulman takana voi odottaa yksisarvinen. Olen utelias ja otan vastaan sen mitä annetaan!