Italiasta Suomeen sosiaalityöntekijäksi

Sara Dan, 33, on laillistettu sosiaalityöntekijä, joka on aloittanut työuransa Italiassa. Saran päämäärätietoisuus on vienyt häntä elämässä eteenpäin. Saralla on monipuolista työkokemusta sosiaalialan eri kentiltä, niin Suomesta kuin Italiastakin. Saran haaveena on tulevaisuudessa toimia päällikkötason tehtävissä sosiaalialalla. 

Kuva: Saran kotialbumi

Saran ura sai alkunsa Italiassa, jossa hän opiskeli sosiaalityöntekijäksi yliopistossa. Ero sosiaalityön opinnoissa Suomeen nähden on se, että Italiassa koulutus kestää vain kolme vuotta, ja vastaa Suomen kandidaattitutkintoa, kun Suomessa laillistettu sosiaalityöntekijä suorittaa maisterintutkinnon.  

– Asiakastyöhön Italiassa riittävät kolmen vuoden opinnot, mutta jos haluat toimia poliittisella tasolla tai johtavana sosiaalityöntekijänä, tarvitset maisterin tutkinnon. Toisaalta päätökset Italiassa tekee tuomari; esimerkiksi puhuttaessa sijoituksesta tai huostaanotosta sosiaalityöntekijän toimivalta ei riitä.  

Molemmissa maissa tulee valmistumisen jälkeen hakea laillistamista, mutta Italiassa sen saaminen vaatii erillisen kokeen tekemisen. 

 – Opiskelin tähän kokeeseen puoli vuotta. Koe sisältää neljä osaa, joista kolme on kirjallisia ja yksi suullinen.  

Italiasta Saralla on työkokemusta aikuissosiaalityöstä. Hän erikoistui vankilataustaisten asiakkaiden sekä päihdeongelmista kärsivien ja HIV-potilaiden kanssa työskentelyyn. Hän siirtyi tämän jälkeen töihin mielenterveyspalveluiden vastaanotolle, jossa teki tiivistä yhteistyötä sairaanhoitajien kanssa. Valmistumisen jälkeen Sara aloitti työt sosiaaliohjaajana toimien erityissosiaaliohjaajana erityislapsille päiväkodissa ja koulussa.  

Iltapäivisin Sara toimi perhetyön sosiaaliohjaajana perheille, joilla oli erityislapsia. Tavoitteena oli tukea perheitä vanhemmuudessa ja arjessa. Sara on saanut lisäkoulutusta neuropsykiatrisiin haasteisiin sekä autismin kirjoon liittyen. Hän kertoo myös olleensa pitkään töissä päiväkodissa erityislasten parissa. Tällöin hänen työtehtäviinsä kuului lasten omatoimisuuden ja sosiaalisten taitojen kehityksen tukemista. Sara kertoo myös toimineensa hetken vastaavana ohjaajana kesätoiminnassa, jossa oli lastensuojelun asiakkaita.  

– Tämä työtehtävä sai minut ymmärtämään, että haluan toimia jonain päivänä johtajana!

Italiassa sosiaaliohjaajan koulutus on Saran mukaan hyvin pedagoginen ja käytännönläheinen, kun taas sosiaalityöntekijän opinnot ovat hyvin teoriapainotteisia. Työpäivät ovat pitkiä ja palkka matala. 

– Tein sosiaaliohjaajana 80-90 tuntisia työviikkoja, ja palkkaa maksettiin 800 euroa kuukaudessa. Päätin, etten halua enää asua Italiassa. 

Sara päätyi muuttamaan Suomeen. Maa valikoitui luontevasti, sillä Saran äiti oli suomalainen ja Sara osasi kieltä jo ennen muuttoa. Sara kertoo vuokranneensa aluksi Airbnb-asunnon kuukaudeksi. Tavoitteena oli päästä sosiaaliturvan piiriin, hakea töitä ja löytää asunto. 

– Viisi päivää ennen Airbnb-asunnon vuokra-ajan päättymistä löysin pidempiaikaisen asunnon ja sain töitä.  

Sara kertoo saaneensa TE-toimiston kautta töitä päiväkodista, josta hän sai sittemmin henkilöstöpalveluyrityksen kautta pidempiaikaisen sijaisuuden. Sara lähetti tiedot Italiassa suorittamistaan opinnoista Valviralle ja sai kymmenen kuukauden päästä päätöksen Italiassa suoritettujen sosiaalityön opintojen hyväksymisestä.  

–  Olin positiivisesti yllättynyt Valviran päätöksestä!

Sara sai Valviralta kaksi vaihtoehtoa sosiaalityöntekijän tutkintonsa laillistamiseen. Toinen vaihtoehto oli suorittaa 20 opintopisteen edestä sosiaalityön opintoja, sisältäen mm. kurssit lainsäädännöstä ja asiakastiedoista lastensuojelussa sekä Suomen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmästä. Toinen vaihtoehto oli 1-2 vuoden pituinen sopeutumisaika.  

–  Lastensuojelua lähestyin heti saapuessani Suomeen. Huomasin, että siellä oli rekrytointi käynnissä. Kävelin suoraan paikan päälle ja koputin ovelle. Tällöin johtava sosiaalityöntekijä kertoi minulle Valviran prosessista. Kun olin saanut Valviralta hyväksynnän, lähestyin suoraan kahta eri toimipistettä, Espoon aikuissosiaalityön toimistoa ja lastensuojelua. Ajattelin ensin, että aikuissosiaalityö olisi ollut helpompi vaihtoehto, koska siitä minulla oli aiempaa työkokemusta. Lastensuojelu kuitenkin kiinnosti, koska minulta vaadittiin tutkinnon laillistamista varten osaamista aiheesta. Aikuissosiaalityöstä minulle tarjottiin harjoittelijan palkkaa, kun taas lastensuojelusta sain täyden palkan, josta tietenkin vähennettiin kelpoisuus. 

Saralle nimettiin kaksi perehdyttäjää. Käytännön perehdyttäjä, joka oli laillistettu sosiaalityöntekijä, kävi Saran kanssa läpi koko lastensuojelun asiakkuuden prosessin. Johtava sosiaalityöntekijä, joka toimi toisena perehdyttäjänä, kertoi Saralle organisaatiosta ja kävi läpi sitä, miten sote-järjestelmä Suomessa toimii.  

– Vuoden jälkeen olin käynyt läpi kaikki lastensuojelun prosessit, kuten esimerkiksi kahden huostaanoton valmistelun. Olin sijaiskelpoinen sosiaalityöntekijä, mikä merkitsi sitä, että kaikki kirjoittamani paperit tarkistettiin johtavan sosiaalityöntekijän toimesta. 

Sara on huomannut, että suomalaisessa ja italialaisessa kulttuurissa on paljon eroa. Italiassa ihmiset tukeutuvat perheisiin ja sukulaisiin, koska ei ole hyvinvointivaltiota, joka ottaisi heistä koppia. Suomessa
taas ihmiset ovat hyvin itsenäisiä ja viihtyvät yksin. Suomessa luotetaan siihen, että hyvinvointivaltio auttaa tarvittaessa. 

– Sillä on iso merkitys, miten ihmiset ajattelevat asioista. Suomessa on vaikea tutustua ihmisiin, mutta kun heihin tutustuu, heihin voi luottaa ja yhteys on syvällisempi. 

Sara on myös huomannut, että naisen asema eroaa merkittävästi molemmissa maissa. Italiassa naisella on perinteinen rooli ja joka kerta työhaastatteluissa kysytään, onko hänellä lapsia tai missä vaiheessa hän haluaa perustaa perheen. Suomessa tätä ei kysytä, mitä Sara arvostaa suuresti.  

– Suomessa naisella on mahdollisuus kehittyä työuralla ja tehdä vaativiakin tehtäviä. Tämä oli yksi syy, miksi halusin muuttaa Suomeen. 

Myös työelämässä on maiden välillä isoja eroja. Sara kertoo, että Suomessa on mahdollista viettää vapaa-aikaa ilman, että kukaan vaatii jäämään ylitöihin, kun Italiassa työntekijä voidaan irtisanoa, jos tämä kieltäytyy.

– Italiassa allekirjoitetaan työsopimuksen teon yhteydessä irtisanomislomake, johon työnantaja kirjaa irtisanomispäivän, jona voi halutessaan päättää työsuhteen. Suomessa voit työsopimuksen allekirjoittaessasi luottaa siihen, että sinulla on työpaikka, jos teet työsi hyvin. 

Sara tuo esiin, kuinka hyvinvointivaltio ja sosiaalipalvelujärjestelmä mahdollistavat Suomessa avun saannin sitä tarvitseville. Italiassa Sara kertoo nähneensä aivan erilaista köyhyyttä ja tavanneensa asiakkaita, jotka asuvat sillan alla. Suomessa lastensuojelussa on asiakasmitoitus, kun Italiassa esimerkiksi vammaispalveluissa työntekijällä voi olla 900 asiakasta.  

– Nyt kun on paljon puhuttu leikkauksista, toivoisin, ettei meidän tarvitsisi mennä Italian malliin. Toki sosiaalipalveluiden piiriin kuuluu Suomessa prosentuaalisesti pieni osa, mutta jos tämä osa ei saa tarvitsemaansa apua, voivat seuraukset valtiolle olla katastrofaaliset. 

Suomessa Saran päiväkodista alkanut työura on jatkunut lastensuojelun sosiaalityössä. Hänet laillistettiin sopeutumisajan  jälkeen sosiaalityöntekijäksi ja hän jatkoi tämän jälkeen työtä pätevänä sosiaalityöntekijänä. Sara toimi laillistettuna sosiaalityöntekijänä Espoossa melkein neljän vuoden ajan ja siirtyi sitten Helsingin kaupungin lastensuojeluun. Nykyisessä työssään Sara on toiminut noin puoli
vuotta. Hän vaihtoi työpaikkaa, koska halusi nähdä, miten eri alueella tehdään asioita.  

– Lähitulevaisuuden suunnitelmiini kuuluu johtamisopintoja, minkä jälkeen tavoittelen johtavan sosiaalityöntekijän paikkaa. Tulevaisuuden unelmani on toimia päällikkönä sote-alan tehtävissä!