Sotesomen Hanna Luukkanen puhuu sujuvaa sotea

Hanna Luukkanen on sote-viestinnän asiantuntija, joka painottaa viestinnän roolia palveluiden kynnyksen madaltamisessa, vaikuttamisessa ja rekrytoinneissa. Hannan mukaan viestinnällä voidaan poistaa palveluihin liittyviä häpeää ja stigmoja, sekä parantaa palveluiden saavutettavuutta. 

kuva: Hannan kotialbumi 

Hannan intohimo viestintään syttyi sote-alalla työskentelyn myötä. Hän on taustaltaan sosionomi ja tehnyt pitkän työuran sote-alalla työskennellen mm. A-klinikkasäätiöllä, yksityisessä palveluyksikössä ja Kotka-Haminan Seudun Koulutuskuntayhtymän Rannikkopajoilla. Esihenkilötehtävissään Hanna kohtasi usein viestintään liittyviä tehtäviä ja havaitsi sote-alan viestinnässä haasteita ja kehittämistarpeita. 

Halusta yhdistää sosiaalialan osaaminen ja intohimo viestintään syntyi Sotesome, Hannan sote-alan viestintään erikoistunut yritys. Sotesome tarjoaa terveydenhuollon, kasvatuksen ja koulutuksen sekä sosiaalipalveluiden julkisille ja yksityisille palveluntuottajille viestintään liittyviä asiantuntijapalveluita, mm. koulutusta ja suunnittelua sekä verkkosivujen ja sosiaalisen median sisällöntuotantoa.  

Viestinnän tärkeydestä sote-alalla Hannalla on vahva näkemys. Hän peräänkuuluttaa viestinnän suunnitelmallisuutta ja pitkäjänteisyyttä ja painottaa ennakoinnin merkitystä.  

– Kohut ja sensaatiot nostavat ajoittain sote-alan otsikoihin, mikä asettaa alalle haasteita tuoda esiin toisenlaista näkökulmaa. Viestintään herätään usein liian myöhään, eikä ymmärretä tietotulvan olevan nykyään valtava. Mediakohun yllättäessä on vaikea saada ääntään kuuluviin, ellei pohjatyötä ole tehty riittävästi. 

Hanna kertoo huomanneensa, ettei sote-alalla aina panosteta riittävästi viestintään, mikä näkyy esimerkiksi siinä, ettei sote-viestintään painottuvaa koulutusmateriaalia ole helppo löytää. 

– Asiakaskirjausten ja tutkimuksen tekoon löytyy kyllä oppaita, mutta ei siihen, kuinka sote-alalla toimitaan ammattimaisesti somessa. 

Yhtenä syynä sille, miksi sote-alalla ei panosteta riittävästi viestintään, Hanna näkee sen, ettei markkinointia ja asiakashankintaa aina osata erottaa toisistaan. Tällöin viestinnän arvoa ei välttämättä nähdä. 

– Saatetaan ajatella, että meillä on jo riittävästi asiakkaita, joten meidän ei tarvitse panostaa viestintään. Mutta viestintä on paljon muutakin kuin asiakashankintaa tai myymistä. Toisinaan ajatellaan, ettei oma asiakaskunta käytä somea tai etsi tietoa netistä. Tällöin unohdetaan sidosryhmät sekä ennakointi. Vaikka palveluiden käyttäjä ei olisikaan somessa, hänen omaisensa voi olla. Nuoremmat sukupolvet ovat somessa ja he tulevat olemaan niitä, jotka käyttävät somea tiedonhakuun jatkossakin. He saattavat etsiä läheisilleen ikääntyneiden palveluita tai pohtivat mihin päiväkotiin lapsensa laittavat. 

Hanna on havainnut, ettei viestintä aina ole luonteva osa sote-työn arkea ja viestintää saatetaan vieroksua, koska sitä ei nähdä osana perustyötä. Esteeksi muodostuvat usein rahan, osaamisen ja ajan puute sekä vaikeudet tietää mistä aloittaa. Toisaalta myös viestinnän ulkoistamista saatetaan Hannan mukaan arastella, koska ajatellaan, ettei ulkopuolinen toimija tunne työn arkea. Hannan mielestä viestintä voisi hyvin olla osa sote-alan perustyötä, mutta sitä ei tulisi jättää henkilöstön tehtäväksi ilman, että tehtävän hoitamiseen tarjotaan riittävästi aikaa ja kouluttautumismahdollisuuksia. 

–  Jos viestintään sisällytettäisiin esimerkiksi asiakkaiden ohjaamista ja neuvontaa, sille voitaisiin löytää aikaa. Viestinnän tulisi aina olla tavoitteellista ja suunnitelmallista, eikä näin ole, jos viestintään liittyviä tehtäviä annetaan henkilöstölle ilman, että sen toteuttamiseen tarjotaan riittävästi resursseja. 

Hanna kertoo, etteivät viestinnän ongelmat kosketa vain julkista sektoria, vaan on paljon yksityisiä sote-yrityksiä, joita ei välttämättä löydy lainkaan verkosta tai joiden sivuja ei päivitetä aktiivisesti. Kaikkea ei Hannan mukaan tarvitse ottaa heti haltuun, vaan olennaiset kanavat tulisi valita kohderyhmä huomioiden. Hanna huomauttaa, että vaikka monikanavaisuudesta puhutaan nykyään paljon, toisinaan on järkevää lähteä liikkeelle verkkosivujen rakentamisesta tai yhden some-kanavan käyttöönotosta. 

Viestintä liittyy Hannan mukaan myös palveluiden saavutettavuuteen. Hän nostaa esiin viestinnän merkityksen palveluihin liittyvien ennakkoluulojen, stigmojen ja häpeän hälventämisessä. Onnistuneen viestinnän avulla voidaan Hannan mukaan madaltaa palveluiden käyttämisen kynnystä. 

– Alaan liittyy paljon tabuja. Viestinnässä häpeän poistamisen tulisi olla tavoitteena. Mielikuva palveluista on usein kielteinen, ja asiakkaiden motivoinnissa niihin on valtava työ. Jos asiakkaalla olisi valmiiksi käsitys siitä mihin hän on tulossa, tämä voisi tehdä palveluihin hakeutumisesta helpompaa. 

Hanna puhuu myös tarinoiden merkityksestä. Hän kertoo, että tarinallisuus kiinnostaa ihmisiä ja tarjoaa mahdollisuuksia samaistumiseen. Sote-alalla asiakkaiden tarinoiden esiin tuomista kuitenkin Hannan mielestä arkaillaan. Toisinaan pelätään vaitiolovelvollisuuden rikkomista tai ajatellaan, ettei kukaan halua kertoa olevansa esimerkiksi lastensuojelun asiakas. Hanna huomauttaa, ettei tarinallisuuden tarvitse tarkoittaa asiakkaan esiintymistä omilla kasvoillaan, vaan tarinoita voidaan hyödyntää myös muilla tavoin. 

Viestinnän merkitys korostuu Hannan mukaan muutostilanteissa, kuten TE-palvelu- ja sote-uudistuksissa. Hanna mainitsee riskiksi sen, ettei kokonaisvastuu viestinnästä jää kenelläkään, mikä heikentää viestinnän laatua. 

– On esimerkiksi puutteellisilla tiedolla varustettuja, viranomaismaisia alasivun tynkiä, joissa on ehkä yhteystiedot, mutta ei minkäänlaista tarttumapintaa siihen, millaisesta palvelusta on kyse. Jos esimerkiksi nuori katsoo sivuja, hän ei hakeudu niiden perusteella palveluun. 

Hanna huomauttaa, että viestinnällä voidaan vaikuttaa koko sote-alan houkuttelevuuteen. Hän nostaa esiin myös rekrytointiviestinnän merkityksen ja viittaa Talentian työolobarometriin, jonka mukaan Valviran rekisterissä on enemmän sote-ammattilaisia kuin alan työpaikkoja. Rekrytoinnin haasteet eivät näin ollen liity vain pulaan työntekijöistä, vaan myös hakijoiden tavoittamisessa on puutteita. Avoimia työpaikkoja ei Hannan mukaan aina osata markkinoida, eikä työnhakijan kannalta houkuttelevia etuja tuoda riittävällä tavalla esiin. 

Hanna toteaa, että viestinnän tulisi myös rekrytoinnissa tapahtua ennakoivasti. 

– Toisinaan saatetaan tuudittautua liikaa työyhteisön pysyvyyteen, eikä ymmärretä sitä, että työnantajamielikuvan rakentamisen tulee olla pitkäjänteistä toimintaa. Mielikuvaa organisaatiosta pitäisi rakentaa niin, että silloin kun rekrytointi on ajankohtaista, on potentiaalisilla hakijoilla jo jonkinlainen mielikuva työnantajasta. 

Hanna kertoo huomanneensa, etteivät sote-ammattilaiset usein tuo omaa erityisosaamistaan näkyväksi; asiantuntijabrändin rakentaminen on vielä vieras ajatus, eikä alan asiantuntijoita tai johtajia juurikaan löydy esimerkiksi LinkedInistä. Hanna toivoisi, että viestinnän avulla tuotaisiin rohkeammin esiin sote-ammattilaisten asiantuntemusta. 

–  Ajattelen itse, että ammatillisuus houkuttelee lisää ammattilaisia. Miten voidaan odottaa, että asiantuntijoita saadaan rekrytoitua kädenlämpöisiin työpaikkoihin, jossa asiantuntijuudesta ei osata viestiä?  

Oman haasteensa sote-viestintään tuo Hannan mukaan se, että sitä toteutetaan samanaikaisesti monille sidosryhmille, kuten työntekijöille, asiakkaille ja päättäjille. Tämä luo tarpeen tuoda viestintään sote-alan erityisosaamista. 

Hanna näkee sote-alan asiantuntemuksella mahdollisuuksia myös vaikuttamistyössä. Hän huomauttaa, että lainsäädäntö ja säännöt vaativat tilastointia, raportointia ja tiedonkeruuta, joka avaa mahdollisuuksia vaikuttamisviestinnälle. 

– Muutoksen tulisi lähteä alan sisältä. Sote-alan toimipisteet voisivat toimia eräänlaisina pieninä tietotoimistoinaan. Tämä edellyttää, että viestinnän hyöty nähdään ja siihen panostetaan. Viestintä tulisi nostaa sote-alalla uuteen arvoon. 

Sote-alan työkokemuksesta on Hannan mukaan hyötyä alan viestinnässä. Hanna tuo esiin, että julkisissa organisaatioissa ulkoistetaan jonkin verran viestintää, mutta markkinoinnista vastaavilla ammattilaisilla ei aina ole käsitystä alan erityispiirteistä. 

– Sanon aina, että puhun sujuvaa sotea. Termistön ja lainsäädännön tunteminen ja kyky asettua asiakkaan asemaan ovat etuja, joita alaa tuntemattomalla markkinoinnin ammattilaisella ei välttämättä ole. Muutoksen tekeminen on helpompaa, kun tiedetään, millaisten asioiden kanssa arjessa työskennellään!

Sotesomen löydät Instagramista @sotesome ja osoitteesta www.sotesome.fi 

Jos haluat verkostoitua LinkedInissä, niin Hannan profiili löytyy https://www.linkedin.com/in/hannaluukkanen/