Surevista 7–10 prosentilla akuutti suru jatkuu keskeytyksettä epätyypillisen pitkään heikentäen toimintakykyä ja aiheuttaen haittaa eri elämänalueilla. Kyseessä on läheisen kuolemasta seuraava pitkittynyt suruhäiriö, joka paranee hitaasti ja voi hoitamattomana kestää vuosia. Oman lapsen tai puolison kuolema ja erityisesti läheisen itsemurha, tapaturmainen tai väkivaltainen kuolema lisäävät riskiä (30–50 %) sairastua pitkittyneeseen suruhäiriöön. Mielenterveyspalveluista apua hakevista masennuksesta kärsivistä arviolta ¼ kärsii pitkittyneestä suruhäiriöstä.

Vuonna 2026 Suomessa otetaan käyttöön ICD-11-tautiluokitus, joka sisältää pitkittyneen suruhäiriön diagnoosin. Suruhäiriön asianmukainen hoito edellyttää häiriön tunnistamista ja vaikuttavaksi todettujen hoitovaihtoehtojen käyttämistä. Häiriön diagnosoiminen ilman asianmukaisen hoidon tarjoamista ei ole eettisesti perusteltua. Suruhäiriön hoidossa psykologinen hoito l. psykoterapia on ensisijainen hoitovaihtoehto.

Pitkittyneen suruhäiriön hoitoon on kehitetty kognitiiviseen psykoterapiaan muita lähestymistapoja integroivia lyhytpsykoterapioita. Tässä koulutuksessa perehdytään Yhdysvalloissa psykiatrian professori Katherine Shearin ja kumppaneiden kehittämään manualisoituun pitkittyneen suruhäiriön hoitomalliin.

Kouluttajana toimii psykologi, kouluttajapsykoterapeutti (traumapsykoterapia) Soili Poijula. Hän on hoitanut eri-ikäisiä surevia ja kehittänyt surevien tukea ja hoitoa jo vuosikymmeniä osana elämäntyötään psykoterapeuttina, kouluttajana, työnohjaajana, tutkijana ja tietokirjailijana.

Ilmoittaudu mukaan 9.10.25 mennessä!